Käytetyn urheiluauton rata-ajon merkit ja kulutusosat

Käytetyn urheiluauton rata-ajon merkit ja kulutusosat

Käytetyn urheiluauton kaupassa tärkein kysymys jää usein kysymättä: onko autolla ajettu radalla? Käytetyn urheiluauton rata-ajon merkit ja kulutusosien kunto kertovat auton todellisesta rasituksesta enemmän kuin mittarilukema. Kun ne tunnistaa ajoissa, ostaja voi välttyä 3 000-10 000 euron yllättäviltä kuluilta jo ensimmäisellä kaudella. Artikkeli on kirjoitettu Porsche 911:tä, BMW M2:ta, Toyota GR86:ta tai Hyundai i30 N:ää etsivälle harrastajalle, joka haluaa tietää, mitä autosta pitää tarkistaa ennen kauppaa.

Ratapäivät ovat Suomessa suosittuja. Ahvenistolla Hämeenlinnassa, KemoraRingillä Vetelissä ja Botniaringilla Jurvassa ajetaan kesäisin avoimia ratapäiviä. Saksasta tuodulla autolla on voitu ajaa myös Nürburgringin Nordschleifellä. Rata-ajo ei sinänsä estä kauppaa, mutta auton huolto rata-ajon jälkeen ratkaisee paljon.

Miksi rata-ajo kuluttaa autoa eri tavalla kuin maantieajo

Radalla auto toimii jatkuvasti suorituskykynsä ylärajalla. Jarrulevyt voivat kuumentua yli 600-asteisiksi, moottoriöljyn lämpötila nousee selvästi katuajoa korkeammaksi, ja vaihteisto sekä tasauspyörästö ovat kovalla kuormalla joka mutkassa. Renkaat voivat kulua yhden ratapäivän aikana yhtä paljon kuin tuhansien kilometrien katuajossa.

Siksi mittarilukema kertoo urheiluautosta vähemmän kuin tavallisesta perheautosta. Auto, jolla on ajettu 40 000 kilometriä ja 15 ratapäivää, voi olla mekaanisesti kuluneempi kuin 90 000 kilometriä pelkästään kesäisillä maanteillä ajettu auto.

Käytetyn urheiluauton rata-ajon merkit korissa ja sisätiloissa

Kokenut ostaja katsoo ensin kohdat, joita myyjä ei yleensä muista siistiä. Kiveniskut keulassa ovat normaaleja, mutta radalla niitä tulee myös takapyörien eteen ja kynnyksiin. Jos konepellin etureunassa on liimajälkiä, siinä on todennäköisesti ollut suojateippi.

Ainakin nämä merkit kannattaa tarkistaa:

– kumimuruja pyöränkaarissa ja alustan suojalevyissä (radalla renkaasta irtoaa pehmeää kumia, joka tarttuu koriin)
– numerotarrojen liimajäämiä ovissa, konepellissä tai takalasissa
– kulumia tai kiertojälkiä etupuskurin hinaussilmukan kierteessä
– tavallista enemmän kulunut kuljettajan istuimen vasen sivutuki
– ylimääräisiä ruuvinreikiä takana tai lattiassa, joihin on voitu kiinnittää valjaat tai turvakaari

Merkkejä kannattaa myös etsiä pyöränpulteista. Jos pulttien kannoissa on avaimen kolhuja tai pultit ovat eri sarjoista, vanteita on vaihdettu usein. Monet vaihtavat radalle omat vanteet ja renkaat.

Kulutusosat, jotka kertovat totuuden

Jarrut paljastavat rata-ajon nopeimmin. Jos levyn ulkoreunaan on jäänyt selvä huuli tai levyssä on sinertävää värjäytymää tai hiushalkeamia porausreikien ympärillä, se on kuumentunut toistuvasti. Hyvin vinkuvat ja pölyävät jarrupalat voivat olla ratapaloja, esimerkiksi Pagidin tai Ferodon kilpasarjoista. Urheiluauton jarrulevyt ja palat maksavat asennettuina tyypillisesti 600-2 000 € akselia kohden. Porschen keraamiset PCCB-levyt maksavat useita tuhansia euroja kappaleelta.

Jarruneste pitäisi vaihtaa radalla ajetusta autosta vähintään kerran kaudessa. Jos huoltohistoriassa ei näy yhtään jarrunestevaihtoa neljään vuoteen, se on varoitusmerkki.

Renkaat kuluvat radalla ulko-olkapäistä. Jos sisäreuna on kulunut selvästi muuta pintaa enemmän, pyöränkulmiin on todennäköisesti säädetty radalle sopiva, tavallista suurempi negatiivinen camber. Jos kaupan mukana tulee Michelin Pilot Sport Cup 2- tai Pirelli Trofeo R -semislickit, autolla on lähes varmasti ajettu radalla.

Voimansiirto ja moottori vaativat tarkemman tarkastuksen. Porschen moottorin ohjainlaite tallentaa ylikierrostapahtumat, ja merkkikorjaamo voi tulostaa niistä raportin. Raportista näkee, onko moottoria ylikierrostettu esimerkiksi vääriin vaihteisiin tehdyillä vaihdoilla. Kaksoiskytkinvaihteistossa, kuten DSG:ssä tai PDK:ssa, kytkinten kulumatiedot voi lukea diagnostiikkalaitteella. Moottoriöljyn laboratorioanalyysi maksaa muutamia kymmeniä euroja ja paljastaa laakerikulumasta kertovat metallit.

Myytti: rata-ajettu auto on aina huono ostos

Moni harrastaja välttää rata-ajettuja autoja periaatteesta. Se on virhe. Radalla ajava harrastaja vaihtaa usein öljyt, jarrunesteen ja kulutusosat tiheämmin kuin valmistaja vaatii, koska viat tulevat radalla esiin nopeasti.

Otetaan esimerkiksi kaksi myynnissä olevaa BMW M2:ta Tampereen seudulla. Ensimmäisellä on ajettu kuusi ratapäivää. Sen öljyt on vaihdettu jokaisen kauden jälkeen, ja sillä on uudet levyt ja kuitit pyöränkulmien säädöstä. Toisella on ajettu vähemmän, mutta sen viimeisestä huollosta on kaksi vuotta, eikä sen käytöstä ole mitään dokumentteja. Ensimmäinen on usein turvallisempi ostos. Dokumentit painavat enemmän kuin myyjän vakuuttelu, joten huoltohistorian tarkistus kannattaa tehdä huolellisesti.

Neuvo ei päde, jos autoa on käytetty kilpailuissa tai korissa on hitsaus- tai oikaisujälkiä. Silloin kyse on jo kilpa-autosta, ja sen arvo ja riskit määräytyvät aivan eri tavalla.

Yleisimmät virheet rata-ajetun auton kaupassa

Ensimmäinen virhe on luottaa mittarilukemaan. Pieni kilometrimäärä ja uudet jarrupalat voivat peittää sen, että levyt, laakerit ja iskunvaimentimet ovat käyttöikänsä lopussa.

Toinen virhe on jättää rata-ajo kysymättä kirjallisesti. Kun ostaja kysyy asiaa sähköpostilla ja saa vastauksen, myyjän ilmoitus jää talteen mahdollista reklamaatiota varten.

Kolmas virhe on unohtaa vakuutus. Monet kaskovakuutukset eivät korvaa rata-ajossa syntyneitä vahinkoja, joten ratapäiville tarvitaan erillinen ratavakuutus. Urheiluauton vakuutuksen hinnoittelusta kerrotaan lisää artikkelissa urheiluauton vakuutus ja nuoren kuljettajan hinnoittelu.

Suomen erityispiirteet: tuontiautot, autovero ja myyjän vastuu

Urheiluautojen CO2-päästöt ovat korkeat, joten uuden auton autovero nousee Suomessa usein kymmeniin tuhansiin euroihin. Siksi suuri osa käytetyistä urheiluautoista tuodaan Saksasta, Ruotsista tai Belgiasta. Tuontiautossa rata-ajon merkkejä kannattaa etsiä erityisen tarkasti, koska ulkomaista huoltohistoriaa on vaikeampi tarkistaa. Autoveron voi laskea etukäteen Tullin autoveropalvelussa.

Suomessa urheiluauto on yleensä kesäauto, joten talvisuolan aiheuttama korroosio on harvinaisempaa kuin arkiautoissa. Alustaa kannattaa silti tarkastaa, koska keväisin ja syksyisin teillä voi olla suolaa.

Autoliikkeen myymässä autossa ostajaa suojaa kuluttajansuojalaki. Jos myyjä tiesi rata-ajosta mutta ei kertonut siitä, ja se vaikuttaa auton kuntoon, ostajalla voi olla oikeus vaatia virheen korjaamista tai hinnanalennusta. Urheiluautoihin erikoistuneista myyjistä kerrotaan lisää artikkelissa urheiluautojen jälleenmyyjät Suomessa. Autoliikkeet myyvät autoja, mutta ostoa edeltävä kuntotarkastus kannattaa teettää riippumattomassa merkkiin perehtyneessä korjaamossa. Se maksaa tyypillisesti 150-400 €. Myöhemmistä korjauksista voi saada kotitalousvähennyksen työn osuudesta.

UKK

Voiko rata-ajon todistaa luotettavasti?
Yksittäinen merkki ei todista rata-ajoa, mutta useampi merkki yhdessä antaa jo selvän kuvan. Näitä ovat esimerkiksi kumimurut pyöränkaarissa, kuumuuden jäljet jarrulevyissä, semislick-renkaat ja Porschen ylikierrosraportti.

Paljonko rata-ajetun auton hinnasta kannattaa neuvotella pois?
Neuvottele kulutusosien todellisen vaihtohinnan perusteella. Jos levyt, palat, renkaat ja nesteet täytyy vaihtaa, se tarkoittaa usein 2 000-5 000 € kuluja, ja ne kannattaa vähentää kauppahinnasta.

Onko rata-ajettu auto huono jälleenmyyntikohde?
Ei välttämättä. Kun huoltohistoria on kattava ja kulutusosat vaihdettu, auto käy kaupaksi hyvin. Ilman dokumentteja hinta jää yleensä selvästi vastaavan katuauton alle.

Ennen allekirjoitusta

Tarkista ensin jarrut, renkaiden kulumiskuvio ja pyöränkaaret. Pyydä sen jälkeen huoltohistoria, Porschesta ylikierrosraportti ja myyjältä kirjallinen vastaus rata-ajoon. Teetä lopuksi kuntotarkastus riippumattomassa korjaamossa. Hyvin huollettu rata-ajettu urheiluauto voi olla erinomainen ostos, kunhan sen kunto ja kulutusosien vaihtotarve on selvitetty ennen kauppaa.

Anna pisteet

(ei vielä ääniä)

Arvostele, kommentoi tai kerro kokemuksista